Tällaisen sekopään elämässä on se hyvä puoli, että vaikkakin huono päivä on mustaakin mustempi, elämänilo toisinaan syöksee minut lähes euforiaan. Siinä keinussa on raskasta heilua, mutta kuka pitää tasaisen harmaasta? Miten pienistä asioista onni koostuukaan. Toinen ihminen voi yksinkertaisella asialla pelastaa päivän kokonaan. Minulle tuli niin hyvä olo, kun (käytän tästä eteenpäin tekaistuja nimiä, koska eräs ystävä kuulostaa hengettömältä.) Vilma laittoi minulle viestin, jossa kiitteli että olin piristänyt hänen päiväänsä valtavasti. Vilma on itse vakavasti masentunut, ja olen ollut hänestä huolissani. Viesti tuntui erityisen hyvältä, koska olen pelännyt oman ahdistukseni leviävän ruton lailla ympärilleni. Olen pelännyt, että ystävät kaikkoavat, koska olen jatkuvasti niin synkkä. Se ei siis ole aina totta. Onnistuin tuomaan valoa hänen päiväänsä, huolimatta siitä että voin itse huonosti. Mahtavaa! Välillä sitä on tuntenut vihaa ystäviään kohtaan, kun oikein masentaa. Mutta tänään näen kirkkaasti taas sen millainen voima ystävyydellä on. Ilman sitä en jaksaisi päivääkään. Jos vain vähänkin saan siitä antaa takaisin, mitä heiltä saan, olen onnellinen.
Terapia alkoi myös mielenkiintoisena. Terapeuttini on hirvittävän ihana ihminen. Vaikkakin minulla on lieviä vaikeuksia suhtautua yltiöpositiivisiin ihmisiin normaalisti. Hän on selvästi kiinnostunut myös ns. henkimaailman asioista, eikä siis laita kaikkea kummallista mielisairauden piikkiin. Toivottavasti jaksan käydä jakson sitkeästi loppuun saakka. Vaikka se alkaisikin tuntua huuhaalta, ompahan sitten kokeiltu sekin tie. Terapeutti lupasi, että unimaailmani alkaa vilkastua, kun ronkimme alitajuntaa. Pitäisiköhän siitä olla innoissaan vai kauhuissaan? Toivotaan ettei painajaiset ala kiusata.
Olen tässä täyttänyt kalenteria vähän liikaakin. Tarvitsen tekemistä pysyäkseni vireänä. Siinä vaan on ollut tapana käydä niin, että alan uupua. Varsinkin kun työt alkavat pian taas haitata vapaa-aikaa. Pitää olla perheen yhteistä, omaa, lapsen ja lemmikkien touhua. Ja kohta sitä huomaa suorittavansa elämää kieli vyön alla. Pitää koittaa tasapainoilla siellä missä tekeminen on vielä mieluisaa.
Odotuksen odottamisesta sen verran, että kroppani sotii sitä vastaan. Ennen lähes kellon tarkka kuukautiskiertoni on alkanut oikutella. Nyt menkat on kestäneet yli kaksi viikkoa, ja alan huolestua. Miten käy ovulaation, kun vuoto jatkuu edelleen? Aion soittaa lääkäriin huomenna, jos saisin jotakin selvyyttä asiaan. Tältä kuulta toiveet on varmaan siis menneet. Tälläinen hutaisu tälläkertaa, sen siitä saa kun on kokoajan olevinaan kiire seuraavaan asiaan. Note to myself: Muista hengittää ja keskity.