sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Isänpäivää

Tämä osottautui lopulta mukavaksi ja kaatosateiseksi päiväksi. Mulla on menossa joku hirvittävä juhlapyhäkapina. Lapsen synttäritkin toivat kuukauden ahdistuksen, jotka sitten lopulta peruuntuivat sairaalareissun vuoksi. Oikeasti juhlat katkaisevat mukavasti arkea. En tiedä mistä kiikastaa. Ihan väkisin hiljaa itsekseni kiukutellen, sain kiskottua ruhoni aamulla kahvinkeittoon miestä varten. Ja ihan niinkuin joka vuosi, se ei malttanut odotella sängyssä aamiaistaan, vaan hoippui sekin keittiöön. Kirosin omaa saamattomuuttani. Mutta minkäs teet. Tässä talossa on kaksi äärilaitaa jokasuhteessa. Minä täysin aamuvastainen iltavirkku ja mies toisinpäin. Tein sitten ihan pöytään tavallista runsaamman aamupalan ja mies sai mielikuvituksettomat sukat ja mukin, sekä lapsen tekemän kortin. En edes leiponut, vaan ostin kalliin kakun kaupasta. Päivällä mies lähti peliin ja minä hain oman isäni kahville. Katselimme yhdessä lapsen kanssa ihanan suomalaisen Joulutarinan, joka herätti keskustelua joulupukin kuolemattomuudesta ja kaikesta. Illalla paistoin mehevät pihvit miehille ja keittelin punaviinikastikkeen, joita söimme valkosipuliperunoiden ja muiden lisukkeiden kera. Aika ruokapainotteinen juhla taas.

Luulen että tämä juhlapyhäkapina johtuu liian kovista vaatimuksista, joita asetan itselleni. Pitäisi tyytyä vähempään, kun en kerran edes pidä pakkojuhlimisesta. Muutenkin kaikenlainen mässäily ja ostaminen, mikä juhliin helposti liittyy, ei sovi tähän nykyiseen yltäkylläisyyteen. Juhlat olivat lapsena erityisempiä, sillä elimme muuten puutteessa. Voisin ehkä alkaa elää nykyistä elämäämme vähän nuukemmin. Mies vaan hiekoittaa yrityksiäni.

Oma isäni on minulle kaikki. Jäimme kahdestaan, kun äiti kuoli minun ollessa varhaisteini-ikäinen. Meidän suhde on ollut aina aika riitainen, sillä isäni on, kuten minäkin, hyvin itsepäinen, kriittinen ja pessimistinen. Silti hän on minulle äärettömän rakas, ja pidän siitä kun hän käy. Usein hän pahoittaa mieleni. Silti en koskaan lakkaa kerjäämästä häneltä jotakin huomiota. Tänään vierailu sujui tappeluitta ja ilta oli mukava. Edes lastamme hän ei tavalliseen tapaansa ohjastanut. Nyt aijon parkkeerata sohvannurkkaan ja ottaa yhden oluen. Hyvää alkavaa viikkoa, jos ei muille, niin minulle!


3 kommenttia:

  1. Kiva kuulla sinustakin :) Ja ihana juttu, että isänpäivä on mennyt hyvin.

    Minulla on vähän sitä juhlapyhäkapinaa kans luonnossa, mut jostain syystä nyt tuntuu, että se olis helpottamassa. Jollain tavalla sitä on alkanut odottamaan juhlapyhiä.

    Vaikka toisaalta, tämä pyhä meni mieheltä dagen efteriä potiessa. Mut käytiin me anoppilassa valmiissa pöydässä syömässä.

    Ehkä ensivuonna sitä sitten järkkää itse jotain... tai sitten mennään samalla kaavalla.

    Mukavaa alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
  2. Minulla on sinulle haaste blogissani! Käy lukasemassa ja tartu haasteeseen!

    VastaaPoista
  3. Minä mahdoin haastaa sinut samaiseen haasteeseen kuin Silmu, eli saat tehdä tuplana :) Toivottavasti sua nähdään taas pian täällä!

    VastaaPoista