maanantai 20. elokuuta 2012

Olenko ainoa?

Kääk. Koitin etsiä itselleni sopivaa blogia luettavaksi, mutta samoilla taustoilla ei löydy mitään. Tuli sellainen olo, että valitsinkohan väärän näkökulman tähän omaani. Väärän näkökulman elämääni. En halua, että sairaus määrittelee sen mitä olen. Enkä halua sille muutenkaan antaa tilaa, muuten se nielee kaiken. Eniten tietysti toivon, että tämä muuttuu pian odotusblogiksi.
 
 Kun sairastuin, minulle sanottiin moneen kertaan, että kenelle tahansa käy näin kun ei nuku ja stressaantuu liikaa. Aivot menevät vikasietotilaan. Sitä uskottelen itselleni, kun pelot valtaavat mielen. Entä jos se tapahtuu uudestaan? Entä jos sairastun pahemmin, enkä enää erota milloin olen oma itseni? Tiedän ettei niin voi elää. Jatkuvasti peläten. Voin vain pitää huolen itsestäni mahdollisimman hyvin ja toivoa parasta.
   
Tänään voin mielestäni aika hyvin. Edessä on loma ja aurinkokin paistaa mukavasti. Usein juuri vapaa-aika on ongelmallista. On liikaa aikaa olla oman päänsä kanssa. Olemme paljon kahden lapsen kanssa, ja stressaan hirveästi sitä että hänellä olisi mukavaa. Jotakin tekemistä pitää olla, ettei vain ajelehdita päivästä toiseen. Olen usein yksinäinen ja pahennan omaa tilannettani eristäytymällä. Se on myös asia johon voin vaikuttaa itse. Silloin kun eniten tekee mieli jäädä neljän seinän sisälle, sillon eniten tarvitsee ihmisiä lähelleen.
  
Nyt lähdetään yhdessä lenkille ja käymään kylässä. Jos tänne joku eksyy, joka yhtään tekstiini samaistuu, jätä linkki omaan blogiisi.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti