Tupakointi ikäväkyllä alkoi taas. Olin ilman kaksi vuorokautta, ja ilman mitään suurempaa mielitekoa, kävelin aamulla ulos kahvini kanssa ja poltin. Voisin ruoskia itseäni tästä, mutta enpä sitä nyt tee. En pidä tätä tappiona, vaan hyvänä alkuna. En ole 18 vuoden aikana ollut päivääkään ilman nikotiinia ennen tätä. Uusi yritys sillä saralla taas tiistaina. Kummallinen on ihminen, kun avaimet onneen on ihan omissa käsissä, ja silti sitä toistuvasti tekee vain hallaa itselleen. Nyt nautin olostani kiitollisena lenkistä ja painun saunaan. Aurinkoista sunnuntai-iltaa muillekkin!
Tuo tupakoinnin lopetus on kyllä haaste. Itse en saanut lopetettua ennen kuin raskaustesti näytti vihreää valoa. Sitten se olikin kerrasta poikki. Samoin myös esikoisen kohdalla. Olen silloin jo asettanut tämän säännön itselleni, että positiivisen tuloksen jälkeen saa sen viimeisen vetäistä ja se on sitten siinä. Ei se helppoa kuitenkaan ole ollut. Nyt on mennyt 8 viikkoa ilman ja edelleen tekee mieli. Kadulla tuijotan kateellisena tupakoivia ja ohi kulkiessani nuuskutan tupakan hajua. Ja se tuoksuu edelleen niin hyvälle. Mulla on tavoitteen saada itseni tämän raskauden aikana sellaiseen henkiseen tilaan, etten enää aloittaisi uudestaan. Esikoisen kohdalla ratkesin polttamaan jo pari kuukautta synnytyksen jälkeen. Silloin en enää imettänyt. Nyt toivon onnistuneempaa imetysrupeamaa, joten ehkä tämä jatkaa tätä lakkoaikaa ja antaa minulle aikaa vahvistua henkisesti. Lapsen vuoksi voi olla polttamatta, mutta oma terveys ei ole sen arvoinen. On se kyllä kummallista. Tsemppiä lopetukseen!
VastaaPoistaToivottavasti itselleni viimeistään se plussa olisi myös se viimeinen niitti. En halua kyllä odottaa sinne asti. Pitää vaan pitää mielessä, että ei ole mitään kadehdittavaa niissä jotka tupakoi. He eivät voi itselleen mitään ja ovat matkalla kohti keuhkoahtaumaa, kellertäviä hampaita, kalvakkaa ihoa jne. Sinä olet vapaa kaikesta siitä. Hienoa, että olet lopettanut. Moni tosiaankin aloittaa uudelleen, kun imetys on ohi. Ilmeisesti siinä jotenkin ehtii unohtua se tosiasia, että tupakasta ei saa mitään. Se on riippuvuus, siinä missä mikä tahansa huumeriippuvuus. Koskaan ei voi ottaa henkostakaan, kun on kerran lopettanut tai on uudelleen koukussa.
VastaaPoistaKuulostaa oikein mukavalta tavalta viettää vapaapäivä :) Ja lenkistä tosiaan tulee hyvä mieli !
VastaaPoistaHarmittava juttu, että se nikotiininpiru pääsi yllättämään kesken hyvän alun. Toivottavasti tuosta on apua sitten ensikerralla, kun sen muistaa, ettei se ole ollenkaan niin mukavaa kuin muistaa.
Tsemppiä tulevaan lopetukseen. Savuttomuus on kaiken sen vaivan väärti!