Elämäni valo on jo neljä vuotias. Joka päivä jaksan ihmetellä, miten tuollainen ihme on minulle ja miehelleni suotu. Toista ollaan toivottu noin vuosi, jonka aikana on sattunut kolme keskenmenoa. Nyt on ollut useampi kuukausi välissä, ja nyt ollaan kaksi kiertoa oltu aktiivisempia. Keskenmenot ovat rankkoja ja pelkoa synnyttäviä tapahtumia. Silti täysin luonnollisia. Niiden kanssa on vain elettävä, ja unohdettava, kun uutta raskautta ajattelee. Siinä meni aikaa että ajatukset saatiin kasaan.
Vauvakuume on asia jota on järjellä vaikea selittää. Jos joku kysyisi miksi haluat toisen lapsen, ei siihen oikein ole vastausta. Paljon olen tuntenut syyllisyyttä halustani, koska olen "hullu." Eihän minun pitäisi lisääntyä. Se saattaa periytyä tai siirrän sen ongelman jotenkin lapsiini. Silti uskottelen itselleni, että kyllä minä opin olemaan paras mahdollinen äiti heille. Viastani huolimatta. Ehkä vähän sen ansiostakin. Koska vaikka olen epävakaa mieleltäni, olen myös äärimmäisen herkkä ja empaattinen. Uskon sen olevan avuksi äitiydessä.
Huomaan olevani aika kärsimätön tämän raskausasian kanssa. Vaikka viime kuukausina yrityksiä on ollut kovin niukasti tähtäillen ovulaatioaikaan, olisi pitänyt heti tärpätä. Niinkuin kävi ensimmäisen kohdalla. Kun kerran olen nyt valmis, pitäisi ruuminikin toimia heti. Näinhän se ei mene. Erityisen typeräksi tunnen itseni, koska läheinen ystäväni on kamppaillut lapsettomuuden kanssa jo useita vuosia. Ehkä nyt on minun vuoroni kokea odottamisen pitkä piina.
En ole vielä alkanut testaamaan koska ovuloin. Nyt mennään kiertopäiviä laskemalla. En myöskään tunne mitään erityistä ovulaation aikaan. Tänään on kp 16, joten jos tässä kierrossa tärppää, se tapahtuu nyt. Sitten vain odotellaan.
Ensimmäistä odottaessani olin loppuvaiheessa lähes liikuntakyvytön. Tätä seuraavaa toivoessa on ollut tarkoitus saada itsensä fyysisesti ja henkisesti tasapainoon. Tarkoitukseksi se tosiaan on jäänyt. En ole onnistunut saamaan ruokavaliota ja liikuntaa kuntoon, ja lisäksi tupakoin. Uskottelen itselleni, että kunhan plussaan muutan kaiken terveellisempään suuntaan. Pieniä muutoksia olen toki tehnyt, mutta toisin kuin toivoin, en ole valmis "maratooniin." Tavoitteena on nyt ainakin saada tuo kamala tupakointi pois, ja aionkin taas kerran lopettaa ensi tiistaina. Kumpa vaan onnistuisin, olen näet mestari tuottamaan itselleni pettymyksiä. Tuolla liikunnalla, oikein syömisellä ja tupakoimattomuudella on varmasti iso merkitys kun tahtoo saada mielensä kuntoon. Myös kahvin juontia pitää vähentää, sillä se saa minut todella levottomaksi, ja juon sitä paljon.
Raskaus ja vauva-aikana varjo häipyi elämästäni. Toivon sen tekevän niin tälläkin kertaa. Toivon, että kun vaan taistelen, se jonakin päivänä on vain muisto ja kävelen kohti tulevaa kirkkain mielin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti