Ihana harmaa päivä

Ei alkanut savuttomuus vieläkään. Päätin lukea kirjan ohjeiden mukaan ensin loppuun. Näin sitä lipsutaan. Silti on kova kiire päästä lopettamaan. En millään malttaisi odottaa sitä aikaa kun alan hallita itse omaa elämääni tuon kamalan myrkyn sijaan. Haluan tietää miltä tuntuu kolmen viikon kulttua kun on sammuttanut viimeisen tupakan. Ystäväni hiekoitti haaveitani sanomalla, ettei mitään palkintoa ole tulossa. Hän on ollut ilman lähes puoli vuotta. Olen varma että hän on väärässä. Palkinto on se, että pääsen irti vuosia kestäneestä orjuudesta.
 
 Muutakin odotettavaa on. Alkaisiko kohta tuntua vinkkejä raskauden alkamisesta. Aikaisemmissa raskauksissa olen oirehtinut heti hedelmöityshetkestä alkaen. Rinnat on kosketusarat, vatsasta nipistelee ja hirveä väsymys. Saattaa olla, että toivominen aiheuttaa yliherkkyyttä, ja vain kuvittelen. Viime kierrossakin oli kuviteltuja oireita.
 
 Erään kaukana asuvan ystävän piti tulla kyläilemään loppuviikosta, mutta hän soitti etteivät tulekkaan. Harmittaa. Minulla meinaa olla vaikeuksia keksiä lomalla tekemistä, muuta kuin kotityöt, joita olisi kyllä loputtomasti. Josko sitä koittaisi lähteä itse johonkin kyläilemään.
  
Tänään olisi ohjelmassa ainakin mehujen keittoa. Marjoja olisi ämpärillinen odottamassa. Ilma on sopivan sateinen, että voi hyvällä omallatunnolla touhuta sisätiloissa ilman pakkoa lähteä ulos nauttimaan auringosta. Olen aina onnellinen sateesta. Taidan olla tyytyväinen kun ulkoilma vastaa sisäistä olotilaani.
  
Lapsi on tänään katsonut monta piirrettyä. Huonoäiti fiilis nostelee päätään. Yleensä meillä on 2 tuntia tv/pelikoneaikaa päivässä. Tänään sade antaa luvan lepsuilla. Olen kyllä muutenkin aika surkea keksimään lapselle tekemistä. Kun itse olin pieni, touhusin aina yksinäni. Ei minun kanssa leikitty tai juostu harrastuksissa. Minulla on siitä jatkuva huono omatunto. Se ei yhtään auta asiaa, kun tuntee tekemiseen kovaa painetta. Onneksi mies on aktiivinen siinä asiassa, ja jaksaa touhuta pitkistä työpäivistä huolimatta milloin mitäkin pojan kanssa. Täytyisi antaa itsellensä armoa. Olenhan minä sitten enemmän vastuussa tunnepuolesta, ruoasta ja vaatetuksesta yms. Ihana syyllisyys, aina se tuntuu löytävän tiensä vanhemman mieleen.